Minä oon nukkunut viime yön jotenkin ihan tuhannen mutkalla ja nyt on koko päivän pistellyt käsiä, ihan ovat puuduksissa. Sellainen olo kuin irtoaisivat kokonaan ja täytyy välillä heilutella etteivät ihan tönkkiinny.. :D Mutta alkaa muuten elämä voittamaan, siksi kai olenkin nuklkunut niin oudosti kun taisi olla viime yönä sikeää unta, ensimmäistä kertaa moneen yöhön ei ole yskänkohtaukset vaivanneet nukkumista.

Minä tein tänään sellaisen radikaali-ratkaisun että hain pariin työvoimapoliittiseen koulutukseen, sellaiseen joista voi valmistua ammattiin. En nyt kyllä yhtään tiedä sitä edes (en löytänyt mistään netistä vaikka kuinka etsin) että jos nyt satun koulutukseen pääsemään, saankohan silloin työmarkkinatukea siihen koulutukseen kun minulta kerran on evätty työttömyyspäiväraha? Sattuukohan joku tietämään?

Ja toisekseen, nämä koulutukset ovat kumpikin toisella paikkakunnalla missä asun, onkohan edes mitään mahdollisuutta päästä vai ottavatko vain oman paikkakunnan työttömiä.. Matkaa ei kuitenkaan kerry näille paikkakunnille kuin saman verran mitä omaan kaupunkiimme.

Niin.. Ajattelin että koska työn saanti on niin turkasen vaikeaa niin se nyt olisi edes jotain kun saisi sen työmarkkinatuen ja siinä samalla saisi koulutusta jotta työnhaku voisi olla koulun jälkeen helpompaa. Pitää kuitenkin koettaa nyt ajatella vähän pidemmälle eteenpäin kuin vaan ihan huomiseen päivään.

Mutta koetan nyt hakea töitä koko ajan ihan yhtä lailla kuin aiemminkin, jos nyt satun pääsemään johonkin töihin ennen kuin tiedän pääsenkö kouluun niin taitaapa mennä edelle se vaihtoehto.

Noiden tilaustöiden tekeminen on kyllä kummasti piristänyt omaa mieltä, tuntuu että tässä osaa ajatella jo ihan suht selkeästi asioita kun aiemmin junnasi vain paikallaan. Kai se on vaan sitä kun on edes jotain tekemistä jossa on jokin järjellinen päämäärä. Ei ole kyllä paskapuhetta se kun puhutaan työelämästä syrjäytymisestä, se on kyllä varmasti niin totta kuin vain voi olla että liian pitkään kun on kotona tekemättä mitään järjellistä melkein pelottaa ajatella mitään asioita tulevaisuudessa. Ja kun todella moneen paikkaan on hakenut töihin eikä minnekkään pääse, tuntuu ettei tässä enää olekaan yhtään mihinkään ja jää vähän kuin pyöriskelemään omassa surkeudessaan.

Minulle on sähköpostiin tarjottu vaatetta lapsille ja kyllä, kiitos otan oikein mielellään vastaan. Olen vain ehdottanut vaihtokauppaa, en osaa ihan vain ottaa tuosta vaan (enkä tässä nyt koeta mitenkään "hurskastella") vaan tarkoitan sitä että voin kyllä vastalahjaksi sitten koettaa keksiä jotain mielekästä, tulee itselle jotenkin ihmismäisempi olo kun voi uskotella itselleen "ostaneensa" ne lahjoitukset vastalahjalla...:) Älkää ymmärtäkö jos ette halua.

Lapset ovat kyllä oikein onnellisia kaikesta mitä saavat ja meillä käy myös huonommatkin vaatteet. Me ollaan kyllä varsin maalaisia ainakin sen osalta että täällä metsikössä käytetään mitä lienee riepuja ja sitten kun lähdetään kylille tai lapset kouluun pistetään vähän parempaa päälle, vähän niinkuin pyhävaatteet.. Eivät sitten kulu täällä kotona ollessa ja säilyvät pitempään siistinä. Se on jo vähän käytännön sanelemaa mutta toimii!